Peli-ilta

Ainahan se ei ole ravintola tai muu ulkoruokintapaikka, kun mennään valmiiseen pöytään vaan toisinaan (aika usein) siihen tarjoutuu tilaisuus myös ystävien luona. Tällä kertaa teemana oli peli-ilta. Tarkoitus oli opetella pelaamaan lapsuudesta tuttua korttipeliä 'Marjapussia', mutta miten ne ohjeet tuntuivatkin niin vaikeilta. Pääkopasta aivojen sokkeloista löytyi muistijälki siitä, miten saatiin 'tikki', mutta siihen se sitten jäikin. Ja vielä kun korttipakasta puuttui yksi kortti. Tuo mysteerikortin laatu selvisi, kun siirryttiin pelaamaan ristiseiskaa... sehän oli juuri se maaginen ristiseiska. Selvästi joku oli aiemmin yrittänyt sabotoida aiempia pelisessioita. Noh, meillä oli pöydässä kuvitteellinen ristiseiska ja niin peli saatiin kulkemaan. Ilta jatkui 'sian' kautta paskahousuun ja päättyi poskettomiin huijauksiin valepaskahousun muodossa.

Tämä ei nyt kuitenkaan ollut tämän blogin aihe vaan se ruoka ja pääsy valmiiseen pöytään. Uunissa oli muhinut katkarapupaistos, jonka ohje oli Maku-lehdestä peräisin. Ruuat, joihin liittyy tarina, ovat aina mielenkiintoisempia. Se on vähän sama asia kuin asunnot ja esineet, jotka ovat eläneet ihmisten mukana ja keränneet pintaansa lapsille ja lapsenlapsille kerrottavan tarinan. Mutta takaisin aiheeseen. Paistos oli lehdessä kuvattu tietynlaisessa saviastiassa ja kuinka ollakaan emäntämme oli saanut tällaisen saviastian ulkomaantuliaisina. Niinpä tämä kyseinen paistos tehdään heillä aina tuohon astiaan ja me saimme siitä nyt nauttia. Pelko liiallisesta chilistä oli tarpeeton. Paistos maistui vuohenjuuston ja pestolla sivellyn patongin kanssa herkulliselta. Suosittelen kokeilemaan!

Ruuan kruunasi tietysti viini. Alko on niitä harvoja kauppoja, joista saa todella hyvää palvelua. Ihan siitä ilosta, että saan nauttia myyjän ammattitaitoisesta opastuksesta, kysyn alkossa usein neuvoa viinin valintaan.

Kiitos mukavasta illasta, Inka!