Kootut herkuttelut

En tiedä, onko kateissa ollut runosuoni vai sanansäilä, kun näitä kuvia ei ole tullut tänne blogin puolelle siirrettyä. Niinpä nyt sitten kerralla vähän useammasta paikasta kuvia.

Kävin ensimmäistä kertaa testaamassa Hyrylään tulleen Nurkka10:n lounasbuffaa. Koko setti keittoineen, salaatteineen ja lämpimine ruokineen maksoi 10 euroa, mikä näyttää olevan yleinen lounashinta näillä hoodeilla.

 Keittona oli sakeaa kanakeittoa, mikä olisi riittänyt jo ihan pelkästäänkin lounaaksi. Se oli todella hyvää! Tämän lisäksi oli tarjolla houkuttelevan näköinen salaattipöytä sekä lämmin ruoka. Spagettiin ja jauhelihakastikkeeseen en koskenutkaan vaan täytin lautaseni herkullisilla tuoreilla vihanneksilla sekä härkistäytteisellä paprikalla. Kuten siis aimmen toivottiinkin, Nurkka10 on täyttänyt odotukset vegepainotteisesta lounaasta unohtamatta perinteisestä liharuuasta pitäviä. Suosittelen käymään niin kahvilla kuin syömässäkin!

Nurkka10, Hyryläntie 10, Tuusula

Lasten kanssa kävimme porukalla pitkästä aikaa Riihikallion Alepan vieressä olevassa Valentinossa. Ruokia on tullut kyllä kotiin tilattua sieltä, mutta paikan päällä emme ole vähään aikaan käyneet. Edelleen ruoka on yhtä hyvää kuin ennenkin ja palvelu erittäin ystävällistä. Minä tilasin itselleni kebabia ja lapset päätyivät hampurilaiseen sekä pizzaan. Pienimpien pizza tultiin vielä pyöräyttämään viipaleiksi, kun huomattiin, että heillä oli vähän vaikeuksia paloittelussa suuren pizzan kanssa. Täältä löytyy myös salaattipöytä, mutta se ei houkuttele tuoreudellaan luokseen.

Valentino, Kauriintie 10, Tuusula

Viikonlopun kunniaksi kävimme tyttäreni kanssa Vantaan Jumbon Chicosissa syömässä. Tuusulassakin oli aiemmin Chicos, mutta ikävä kyllä se lopetettiin. Chicos on juuri sellainen kiva välimuotoravintola lapsiperheelle silloin, kun aikuista ei huvita taas kerran syödä mäkkärissä eikä myöskään maksaa itseään kipeäksi kalliissa ravintolassa. Etenkin, kun ruoka ei välttämättä edes lapsille maistuisi.

Chicosin ruoka maistuu lapsille ja aikuisille ja vaihtoehtojakin riittää kohtuuhintaan. Aluksi saimme poppareita pöytään pohdinnan ajaksi. Päädyimme syömään pidemmän kaavan mukaan ja niinpä otimme aluksi nachoja. Vähän ikävästi ruoka tuotiin pöytään kesken nachojen syönnin. Turhaa kiirehtimistä, kun kuitenkin nachojen syönnin lomassa tuli myös jutusteltua leppoisasti, mutta ehkä tuota tarkempaa ajastusta saakin sitten vaan niissä himpun paremmissa ravintoloissa.


Pääruokavalinnoissamme päädyimme perinteisiin hampurilaisiin ranskalaisilla. Hampurilaisten pihvit oli Lihakauppa Roslundin 100% kotimaista naudanlihaa. Hyvältähän ne maistuivat ja yllättävää kyllä tällä kertaa tilaa ei jäänyt jälkkärille. Se on todella harvinaista!

Chico's Jumbo, Vantaanportinkatu 3, Vantaa

Lattemama

Tuusulan keskukseen avattiin jokin aika sitten uusi kahvila/lounasravintola ja pitihän se käydä testaamassa. Rakennuksen ohi sai pari kertaa ajaa, että löysi perille. Vaikka tiesin sijainnin, en silti hoksannut, että tuossa nimensä mukaisesti nurkassa on niin paljon tilaa.

Paikassa minut yllätti tosiaan tilan runsaus ja viihtyisyys. Kahvila toimii myös lounasravintolana, mikä on varmasti mukava lähistöllä työskenteleville.

Itse kävin jo tätä ennen kirjastossa, joten sain himoitsemani Latten kanssa nauttia hyvästä lukemisesta ja tuoreesta mozarella-sämpylästä. Latte oli ehkä hieman vahva minun makuuni eikä vaahtoa ollut juurikaan, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään. Annan heille mahdollisuuden kehittyä. 

Kankaanpäässä syömässä ihan kaksin

Mökkimaisemista ei aina jaksa lähteä kovin pitkälle, kun alkaa tehdä mieli 'parempaa ruokaa'. Niinpä lyhyiden googlausten jälkeen päädyimme Kankaanpäähän Face-ravintolaan, joka on siis Finlandia hotelli Lumiaisen yhteydessä torin laidalla. Googlessa ja Facebookissa ravintola oli saanut pääasiassa hyviä arvosanoja. Toki aina löytyy kritiikkiäkin. Ilman sitä kärsisi jo uskottavuuskin.

Paikassa oli hyvin hiljaista, kun menimme sinne. Se kuvasti oikeastaan koko Kankaanpään tilaa sinä päivänä. Se on vireä kylä, kun on markkinapäivä. Muina päivinä kaupunki tuntuu nukahtaneen. Toki Citymarketin ja Halpa-hallin ympäristössä on aina kuhinaa, mutta ne ovatkin vähän sivussa ydinkeskustasta.

Päädyimme syömään pitkän kaavan mukaan, koska ruokalista näytti ihan kivalta. Minä valitsin alkupalaksi etanoita valkosipulikastikkeessa ja mies valitsi savuporokeiton. Alkupalat olivat herkullisia. Etanoiden mieto maksan maku oli hukkunut kastikkeeseen, jota oli runsaasti. Vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutta mukavahan sitä oli leivän kanssa koloista lopuksi kaapia.





Pääruuaksi valitsimme savuporosieniruukkua ja pekonipossua. Pääruoka tuotiin hyvin nopeasti alkuruuan jälkeen, joten aikaa alkuruuan pienelle sulattelulle ei jäänyt. Miehen pekonipossuannos oli suuri ja hienosti aseteltu. Oma annokseni olisi hieman kaivannut stilisointia. Lohkoperunat ja kolme pientä etikkakurkkua olivat pahvitötsässä grillikioskityyliin ja kastike oli erillään pienessä ruukussa. Korjasin itse tilanteen kaatamalla kaikki lautaselle. Ruuan maku oli herkullinen ja annos oli runsas.

Tämän jälkeen himoitsemalleni suklaafondantille ei tahtonut jäädä tilaa. Päädyimme kuitenkin tilaamaan yhteisen annoksen kahvin kera.



Ruoka oli kaikin puolin herkullista. Hiljaisuudessa hotellin aulan äänet ja tarjoilijan korkojen kopse sekä kännykän äänekäs soittoääni sekä siihen vastaaminen korostuivat. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole nostaa negatiivisia asioita vaan todeta ne ja korostaa herkullista ruokaa, joka oli myös edullista.

Suosittelen käymään ****

Akkujen latausta valmiissa pöydissä

Heittäkseen vapaalle ei tarvitse lähteä kauas tai tehdä mitään ihmeellistä. Voi vaan noudattaa omaa rytmiään ja seurata omia mielihalujaan. Pysähtyä kun pysähdytyttää ja jatkaa matkaa, kun siltä tuntuu.

Tämä viikonloppu on ollut minun! Perjantaina miehen kotiuduttua töistä lähdin viikonlopun viettoon kohti Poria isommalla autolla. Teini vielä lähtiessäni vaiteloi, miksen voi mennä omalla autollani ja jättää kotoväelle isompaa. Edellisenä päivänä isäntä oli joutunut vähän rengasta täyttelemään, kun ajotietokone oli herjannut rengaspaineista. Noh, nelisenkymmentä kilometria pääsin ajamaan ja sitten auto ryhtyi valittamaan rengaspaineista. Niinhän se oli sitten palattava takaisin ja vaihdettava autoa. Vähän otti siis lujille tämä matkaan pääsy, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!

Lauantai aamuna nukuin pitkään ja lounasaikaan suuntasin Kankaanpäähän aamiaiselle. Kylä oli hiljainen toisin kuin toripäivisin, joten myös kahvilat olivatkin pettymyksekseni kiinni. Onneksi Hesburger pelasti päiväni, joka alkoi sen myötä lämpimällä kanasalaatilla. Ei muuten ollut hullumpaa!

Saatuani masun täyteen pyörin hetken Kankaanpää cityssä napaten joitakin Pokemoneja ja pyörähtäen parissa kaupassa. Kankaanpään jälkeen arvoin hetken lankakaupan, Reposaaren ja Porin keskustan välillä. Lankakauppa sai jäädä ja jatkoin päivääni keskustaan ihan liikkeiden sulkemisajan vuoksi. Porissa tuli käytyä useammassa putiikissa ja vähän huvittuneenakin totesin shoppailevani vaapaapäviänäni lapsille vaatteita yms. Taukopaikaksi valikoitui laadustaan taattu Coffee House - suklaakakku ja latte (lähes vakio).

Keskustasta jatkoin matkaa Reposaareen meren äärelle. Tarkoituksena oli pyydystää muutamat Pokemonit ja haistella merta. Niinpä istuskelin melko pitkään takarannalla ihastellen isoa joutsenparvea. Ylväänä ne lipuivat aalloilla. Aurinko lämmitti kallioita, joten siellä oli mukava nauttia lämpimästä syksystä ja kutimista, jotka kulkevat lähes aina mukanani. Samalla katselin kallioihin raapustettuja kirjoituksia. Ketkähän olivat HS & LS, jotka olivat vuonna 1946 piirtäneet sydämen kallioon. Onkohan liitto kestänyt yhtä kauan kuin kiveen kirjoitetut kirjaimet?

Parhaat kalliot mielestäni löytyvät takarannan Junnilan puoleisesta päästä. Samalla sitten sain kuvattua muutenkin Junnilan maamerkkeijä.

Löytyipä reissulla niitä pokemonejakin mm. himoittu Pikachu.

Kierrettyäni Reposaaren, suuntasin Mäntyluotoon ja Kalloon. Meri on sellainen elementti, joka kiehtoo minua loputttomasti. Sitä ei väsy tuijottamaan. 

Päivän kääntyessä iltaan sain tyttärestä seuraa ja kävimme yhdessä pizzalla Junus kebab-housessa. Pizza siellä oli todella hyvää. Suosittelen! Tämän jälkeen oli vuorossa enää myöhäinen leffanäytös Promenadikeskuksessa Bridget Jones's baby.

Tänään oli hyvä päivä!

Reposaari turnee

Aina aika ajoin on päästävä tuonne lapsuuden maisemiin kiertelemään. Tällä kertaa se must -juttu oli jo viimekesänä ensimmäistä kertaa auki ollut pop up -kahvila Tyrniä ja Tyrskyjä. Viime kesänä se jotenkin meni ohi, etten muka ehtinyt, mutta tänä kesänä lupasin itselleni reissun sinne.

Kesävieraiden kanssa lähdimme Reposaari - Ahlaisten siltatietä (ihanat maisemat) pitkin matkaan. Aluksi kävimme ihastelemassa takarannan maisemia, kiviä ja linnunsulkia. Mereen ei ikinä voi kyllästyä!

Takarannalta jatkoimme linnakepuistoon. Markkinoidaankohan sitä mitenkään? Mielenkiintoinen kohde tällaiselle historialle allergisellekin kuin minä. Pikkutytöille paikka oli hieman pelottava ammusvarastoineen ja muine pimeine luolineen, mutta historiaa tuli kyllä iso annos. Mökille päästyämme piti vielä käydä keskustelua siitä, miten se sota oikein syttyi. Niinpä! Ja miten viisaita aikuiset olisivatkaan, jos etsisivät kaikkiin lasten kysymyksiin vastaukset.

Linnakepuistoa kierrettyämme olikin jo kiva lähteä kahvilaan virkistäytymään. Minulle oli yllätys, että kahvila sijaitsikin Reposaaren päiväkodin tiloissa (entinen lastentarha). Siellä minäkin pienenä olin - ihanan nostalgista!

Sää suosi kahvilassa kävijöitä ja niinpä kaikki ulkona olleet pöydät olivatkin täynnä koko ajan ja jonoa oli ulos asti, mutta mikäpä tässä oli jonotellessa, kun samalla sai katsella kaikkia ihania kahvilan pieniä yksityiskohtia. Tässä kahvilassa ei ole itsepalvelua vaan kahvit tuotiin isolla tarjottimella pöytään asti. Erikoiskahvit (lempparini latte caramel) ja kakku/leivosvaihtoehdot aiheuttivat päänvaivaa. Jonossa ehti useita kertoja muuttaa mieltään. Päädyimme kuitenkin valkosuklaa- ja suklaakakkuun sekä saaristolaisleipään lohivaahdolla (sen otimme vain puolitettuna, jotta maha veti kaiken mitä silmät vetivät). Pikkutytöt valitsivat marenkia. Kahvilassa oli myös gluteenittomia vaihtoehtoja, mikä oli ehdottomasti plussaa!

Kahvilan kaloreita lähdimme sulattamaan Kapteeninpuistoon, joka on siis leikkipuisto, jossa lapsena olen käynyt mukilassa (onko vielä mukiloita?). Mukava päivä oli. Mökillä saunan lempeissä löylyissä teimme vielä markkinointisuunnitelmaa näille Reposaaren (kotoisammin Räpsöön) nähtävyyksille. Jos reissun olisi tehnyt vielä pidemmän kaavan mukaan olisi mukaan voinut ottaa ruokailun Merimestassa tai Merry Monkissa. Suositten ehdottomasti, että jos reissunne suuntautuu näillä leveleille, niin käykää tsekkaamassa tämä kohde! Tyrniä ja Tyrskyjä tosin auki vain heinäkuussa. Taidan tehdä vielä toisen reissun tällä lomalla! 

Ruokaa ja muita hupeja rengasmatkan varrella

Ajeltiin tänään aamusta alkaen mökiltä Poriin (45 km). Vietiin äidille uusia perunoita suoraan maasta ja jätettiin kuopus (pahnanpohjimmainen) hoitoon isosiskolleen ja koira samaten. Koira oli jouduttu miltei samoin tein viemään seuraavaan hoitopaikkaan (seuraavalle sisarukselle), koska kissa oli aikonut näyttää vähän kaapin paikkaa sille.

Porista jatkettiin yhden pysähdyksen taktiikalla Espooseen (220 km). Lakisääteinen pissatauko pidettiin Karkkilassa, jossa juotiin sämpyläkahvit. Viimeviikkoisten sottapytty-huoltoasemien jäljiltä astelin sisään Karkkilan ABC:lle pelonsekaisin tuntein, mutta pelkoni osoittautui aiheettomaksi. Sämpylä ei ollut kivikova (kuten viimeviikkoinen munkki), kärpäsiä ei pörrännyt ympärillämme eikä ympäristö ollut muutenkaan sottainen.

Jotkut kukat olivat kestäneet kesän paremmin kuin toiset...

Espoosta jatkettiin Tuusulaan (35 km) viemään puhtaita mattoja kotiin ja hakemaan pyörää yhdelle lapselle (nuorelle aikuiselle). Milloin tuota jälkikasvua lakkaa sanomasta lapsiksi? Ainahan ne on lapsia. Olen ollut läsnä tilanteessa, jossa lähes 100-vuotias rouva sanoi n. 80-vuotiaalle pojalleen, että laita pipo päähän, kun tämä lähti ulos ovesta. Eli ihan lähivuosina lapset eivät tule pääsemään lapsen asemastaan :)

Tuusulassa katsoimme ansainneemme lounaan noutopöydästä ja niinpä kurvasimme Sulan alueen Siam Bangkok -thairavintolaan. Ehdimme juuri lounasaikaan paikalle. Alkukeitto ei ollut ihan mieleistäni. Sen liemessä maistui kala ja se oli kuitenkin kanakeittoa - pieni ristiriita makunystyröilleni. Se oli myös hieman liian maustettua makuuni - sai päänahan kihelmöimään (kumma ilmiö). Pääruoka oli hyvää kuten ennenkin siellä käydessämme.

Siitä oli mukava jatkaa matkaa kohti mökkiä - Porin kautta jälleen (240 + 45 km).

Forssan autokeitaalla ruoka oli mukavasti laskeutunut, joten siellä saattoi pysähtyä munkkikahville. Ruuallako ei saa leikkiä... vähän piti kuitenkin näköaloja tiirailla munkkirinkilän läpi.

Aamun hommat tehtiin siis päinvastaisessa järjestyksessä. Paitsi, että kuopus jätettiin yökylään esikoiselle ja pyörä jätettiin pois kyydistä Annankadulla. Kairilan kulmilla kierreltiin vielä pikkuteitä ja morjesteltiin naapureille. Niinhän täällä maalla on tapana.

Mökille päästyä matkaa oli kertynyt yhteensä 585 km + hupiajelut.  isäntä loihti vielä illalliseksi taivaallisen hyviä kermaperunoita ja sen kanssa possua, sieniä ja kasviksia grillissä. Sitten voikin mennä yöpuulle! Oli pitkä päivä ja sisälsi monenlaista pohdintaa, mutta pohdinnat jatkuvat huomenna. Nyt hyvää yötä kaikille!

Pizzaa ja Kebabia

Mökkihöperöitymisen ehkäisemiseksi suuntasimme tänään sivistyksen pariin ja ajattelimme mennä 'ulos' syömään. Samalla kävimme Puuilossa hakemassa remontointitarpeita mökille. Puuilo oli auki, mutta ravintoloiden ovet sitten olivatkin visusti kiinni. Kaupunkilaiset olivat joukkopaenneet maalle ja niinpä Porin torin ympäristö oli ihan kuollutta muutamaa kirppismyyjää lukuunottamatta. Nälkä oli jo niin kova, että alkoi kiukuttaa, joten oli sitten vaan suunnattava pikkiriikkiseen kebab/pizzapaikkaan 06 Tori Kebab Pizzeriaan (kumma nimi).

Kuuma oli, mut vielä nauratti ruokaa odotellessa :)

Elli valitsi perinteistä Margherita-pizzaa, joka hädintuskin mahtui lautaselle. Siitä jäikin yli puolet kotiin syötäväksi illalla.

Me aikuiset kokeiltiin Iskender-kebabia. Annos oli valtava, mutta todella hyvää. Kebab-liha oli leikattu ohuiksi viipaleiksi. Leipäpalojen, salaatin ja jugurtin kera maistui herkulliselta. Täydellä vatsalla oli mukava palata mökille.