Kahvilan pöydässä

Ystävyyssuhteita luodaan eniten lapsena ja nuorena. Toisinaan ne kantavat läpi elämän, toisinaan ne katkeavat, kun elämä kuljettaa eri suuntiin. Seuraavaksi tulevat työkaverit, hiekkalaatikkokaverit (siis ne äidit, kenen kanssa könötetään siellä hiekkiksen reunalla) ja lasten koulukaverien vanhemmat vanhempainilloista jne. Tuntuu, että vanhemmiten ei ole enää niin helppo saada uusia ystäviä kuin aiemmin. PAITSI, kun löytää uuden harrastuksen.

Ajauduin (näin facesta) neulepiiriin viime syksynä. Tuntui melko oudolta mennä soittamaan täysin vieraan ihmisen ovikelloa ja ilmoittaa, että hei, tulin nyt neulomaan tänne. Niin se kuitenkin meni! Silloin Neulepiiri Kauris kokoontui vielä perustajansa Sannan luona.

Myöhemmin syksyllä saimme ilouutisia, kun Ira herätti uudelleen henkiin Lyylin Kahvila Kauriin ja pääsimme sinne neulomaan. Odotan aina innolla keskiviikkoa! Eilen oli tämän kevään ensimmäinen kokoontumiskerta ja olin jo odottanut sitä. Iran herkut ovat ihania ja kahvilan tunnelma kotoisan lämmin. Se on ikäänkuin luvallista aina keskiviikkoillalla poiketa dieetistä ja maistella leivonnaisia. Ihanaa on tietysti ennen muuta tavata uusia ystäviä - no, uusia ja vanhoja! Juttu lentää laidasta laitaan, puikot suihkivat, neuleita ihastellaan ja siinä samalla mieli lepää. Arjen kiireet unohtuvat. Ikäänkuin aika pysähtyisi neulepiirin ajaksi.

Seuraavaan kertaan on taas kuusi päivää! Tervetuloa mukaan keskiviikkoisin klo 18 - 20 Tuusulan Riihikallioon Lyylin Kahvila Kauriiseen neulepiiriin! Myös facebookista meidät löytää - Neulepiiri Kauris

Peli-ilta

Ainahan se ei ole ravintola tai muu ulkoruokintapaikka, kun mennään valmiiseen pöytään vaan toisinaan (aika usein) siihen tarjoutuu tilaisuus myös ystävien luona. Tällä kertaa teemana oli peli-ilta. Tarkoitus oli opetella pelaamaan lapsuudesta tuttua korttipeliä 'Marjapussia', mutta miten ne ohjeet tuntuivatkin niin vaikeilta. Pääkopasta aivojen sokkeloista löytyi muistijälki siitä, miten saatiin 'tikki', mutta siihen se sitten jäikin. Ja vielä kun korttipakasta puuttui yksi kortti. Tuo mysteerikortin laatu selvisi, kun siirryttiin pelaamaan ristiseiskaa... sehän oli juuri se maaginen ristiseiska. Selvästi joku oli aiemmin yrittänyt sabotoida aiempia pelisessioita. Noh, meillä oli pöydässä kuvitteellinen ristiseiska ja niin peli saatiin kulkemaan. Ilta jatkui 'sian' kautta paskahousuun ja päättyi poskettomiin huijauksiin valepaskahousun muodossa.

Tämä ei nyt kuitenkaan ollut tämän blogin aihe vaan se ruoka ja pääsy valmiiseen pöytään. Uunissa oli muhinut katkarapupaistos, jonka ohje oli Maku-lehdestä peräisin. Ruuat, joihin liittyy tarina, ovat aina mielenkiintoisempia. Se on vähän sama asia kuin asunnot ja esineet, jotka ovat eläneet ihmisten mukana ja keränneet pintaansa lapsille ja lapsenlapsille kerrottavan tarinan. Mutta takaisin aiheeseen. Paistos oli lehdessä kuvattu tietynlaisessa saviastiassa ja kuinka ollakaan emäntämme oli saanut tällaisen saviastian ulkomaantuliaisina. Niinpä tämä kyseinen paistos tehdään heillä aina tuohon astiaan ja me saimme siitä nyt nauttia. Pelko liiallisesta chilistä oli tarpeeton. Paistos maistui vuohenjuuston ja pestolla sivellyn patongin kanssa herkulliselta. Suosittelen kokeilemaan!

Ruuan kruunasi tietysti viini. Alko on niitä harvoja kauppoja, joista saa todella hyvää palvelua. Ihan siitä ilosta, että saan nauttia myyjän ammattitaitoisesta opastuksesta, kysyn alkossa usein neuvoa viinin valintaan.

Kiitos mukavasta illasta, Inka!

Uuden vuoden aloitus

Lopettelimme Uuden Vuoden viikonloppua poikkeuksellisesti jo lauantaina, koska Iltalehti oli luvannut 'lumikaaosta' sunnuntaille ja koska halusimme vielä yhden päivän vapaata kotona (pyykin pesulle ja siivoukselle pyhitettyä). Lumikaaokseen emme uskoneet, mutta voihan sitä joskus muutenkin mennä mökiltä kotimaisemiin jo lauantaina. Matkalla koukkasimme Porin kautta ajatuksena käydä kiinalaisessa syömässä. Kuopus jo odotti pääsyä sushipöytään, mutta Isossa Karhussa sijainnut Kung Fu -buffet olikin lakkautettu (tai mitälie tapahtunut sille). Seuraava ajatus oli mennä tutustumaan Blind Burgeriin, josta olemme kuulleet pelkkää hyvää ja jossa hampurilaisissa kuulemma käytetään Kuuminaisten tilan Hereford-karjan lihaa. Noh, sielläkin oltiin lomalla 7.1. asti. Tässä vaiheessa kuopuksen 'mennään burger kingiin -vinkuna' oli saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että päätös paikasta piti tehdä nopeasti. Niinpä silmiin sattui seuraavaksi Green Light -ravintola.

Jos ulkomailla ravintolaa voi arvioida sen perusteella, onko ruokailemassa paikallisia, niin se toteutui heti käyttelyssä. Pöydissä istui iäkkäämpiä herroja, jotka olivat varsin sutjakassa kunnossa ja olivat eläkeläisten kuntoilupiireistä tulossa. Herrat olivat tulleet ravintolaan syömään seisovasta pöydästä ja samalla siinä päivittivät kuntoilukokemuksensa ja lukaisivat päivän lehden. 

Seisovan pöydän sijaan me päädyimme hampurilaislinjalle. Olimme jo ehtineet aivot kääntää kiinalaismoodista hampurilaismoodiin. Varsin ystävälliset miespuoliset ravintoloitsijat ohjasivat meidät vielä lämpimempään pöytään istumaankin (varmaankin nähdessään paleluni ikkunapaikan vetoisuudessa). Kuopukseltakin jo hymy irtosi, kun tilaus saatiin tehtyä.

Hampurilaiset olivat muhkeita. Hampurilaisen tärkein juttu on kuulemma pehmeä sämpylä ja tämä oli pehmeä. Pihvi oli mukavan rapsakka ja vihannekset maistuivat tuoreilta ja mehukkailta. Suosittelemme!