Akkujen latausta valmiissa pöydissä

Heittäkseen vapaalle ei tarvitse lähteä kauas tai tehdä mitään ihmeellistä. Voi vaan noudattaa omaa rytmiään ja seurata omia mielihalujaan. Pysähtyä kun pysähdytyttää ja jatkaa matkaa, kun siltä tuntuu.

Tämä viikonloppu on ollut minun! Perjantaina miehen kotiuduttua töistä lähdin viikonlopun viettoon kohti Poria isommalla autolla. Teini vielä lähtiessäni vaiteloi, miksen voi mennä omalla autollani ja jättää kotoväelle isompaa. Edellisenä päivänä isäntä oli joutunut vähän rengasta täyttelemään, kun ajotietokone oli herjannut rengaspaineista. Noh, nelisenkymmentä kilometria pääsin ajamaan ja sitten auto ryhtyi valittamaan rengaspaineista. Niinhän se oli sitten palattava takaisin ja vaihdettava autoa. Vähän otti siis lujille tämä matkaan pääsy, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!

Lauantai aamuna nukuin pitkään ja lounasaikaan suuntasin Kankaanpäähän aamiaiselle. Kylä oli hiljainen toisin kuin toripäivisin, joten myös kahvilat olivatkin pettymyksekseni kiinni. Onneksi Hesburger pelasti päiväni, joka alkoi sen myötä lämpimällä kanasalaatilla. Ei muuten ollut hullumpaa!

Saatuani masun täyteen pyörin hetken Kankaanpää cityssä napaten joitakin Pokemoneja ja pyörähtäen parissa kaupassa. Kankaanpään jälkeen arvoin hetken lankakaupan, Reposaaren ja Porin keskustan välillä. Lankakauppa sai jäädä ja jatkoin päivääni keskustaan ihan liikkeiden sulkemisajan vuoksi. Porissa tuli käytyä useammassa putiikissa ja vähän huvittuneenakin totesin shoppailevani vaapaapäviänäni lapsille vaatteita yms. Taukopaikaksi valikoitui laadustaan taattu Coffee House - suklaakakku ja latte (lähes vakio).

Keskustasta jatkoin matkaa Reposaareen meren äärelle. Tarkoituksena oli pyydystää muutamat Pokemonit ja haistella merta. Niinpä istuskelin melko pitkään takarannalla ihastellen isoa joutsenparvea. Ylväänä ne lipuivat aalloilla. Aurinko lämmitti kallioita, joten siellä oli mukava nauttia lämpimästä syksystä ja kutimista, jotka kulkevat lähes aina mukanani. Samalla katselin kallioihin raapustettuja kirjoituksia. Ketkähän olivat HS & LS, jotka olivat vuonna 1946 piirtäneet sydämen kallioon. Onkohan liitto kestänyt yhtä kauan kuin kiveen kirjoitetut kirjaimet?

Parhaat kalliot mielestäni löytyvät takarannan Junnilan puoleisesta päästä. Samalla sitten sain kuvattua muutenkin Junnilan maamerkkeijä.

Löytyipä reissulla niitä pokemonejakin mm. himoittu Pikachu.

Kierrettyäni Reposaaren, suuntasin Mäntyluotoon ja Kalloon. Meri on sellainen elementti, joka kiehtoo minua loputttomasti. Sitä ei väsy tuijottamaan. 

Päivän kääntyessä iltaan sain tyttärestä seuraa ja kävimme yhdessä pizzalla Junus kebab-housessa. Pizza siellä oli todella hyvää. Suosittelen! Tämän jälkeen oli vuorossa enää myöhäinen leffanäytös Promenadikeskuksessa Bridget Jones's baby.

Tänään oli hyvä päivä!

Reposaari turnee

Aina aika ajoin on päästävä tuonne lapsuuden maisemiin kiertelemään. Tällä kertaa se must -juttu oli jo viimekesänä ensimmäistä kertaa auki ollut pop up -kahvila Tyrniä ja Tyrskyjä. Viime kesänä se jotenkin meni ohi, etten muka ehtinyt, mutta tänä kesänä lupasin itselleni reissun sinne.

Kesävieraiden kanssa lähdimme Reposaari - Ahlaisten siltatietä (ihanat maisemat) pitkin matkaan. Aluksi kävimme ihastelemassa takarannan maisemia, kiviä ja linnunsulkia. Mereen ei ikinä voi kyllästyä!

Takarannalta jatkoimme linnakepuistoon. Markkinoidaankohan sitä mitenkään? Mielenkiintoinen kohde tällaiselle historialle allergisellekin kuin minä. Pikkutytöille paikka oli hieman pelottava ammusvarastoineen ja muine pimeine luolineen, mutta historiaa tuli kyllä iso annos. Mökille päästyämme piti vielä käydä keskustelua siitä, miten se sota oikein syttyi. Niinpä! Ja miten viisaita aikuiset olisivatkaan, jos etsisivät kaikkiin lasten kysymyksiin vastaukset.

Linnakepuistoa kierrettyämme olikin jo kiva lähteä kahvilaan virkistäytymään. Minulle oli yllätys, että kahvila sijaitsikin Reposaaren päiväkodin tiloissa (entinen lastentarha). Siellä minäkin pienenä olin - ihanan nostalgista!

Sää suosi kahvilassa kävijöitä ja niinpä kaikki ulkona olleet pöydät olivatkin täynnä koko ajan ja jonoa oli ulos asti, mutta mikäpä tässä oli jonotellessa, kun samalla sai katsella kaikkia ihania kahvilan pieniä yksityiskohtia. Tässä kahvilassa ei ole itsepalvelua vaan kahvit tuotiin isolla tarjottimella pöytään asti. Erikoiskahvit (lempparini latte caramel) ja kakku/leivosvaihtoehdot aiheuttivat päänvaivaa. Jonossa ehti useita kertoja muuttaa mieltään. Päädyimme kuitenkin valkosuklaa- ja suklaakakkuun sekä saaristolaisleipään lohivaahdolla (sen otimme vain puolitettuna, jotta maha veti kaiken mitä silmät vetivät). Pikkutytöt valitsivat marenkia. Kahvilassa oli myös gluteenittomia vaihtoehtoja, mikä oli ehdottomasti plussaa!

Kahvilan kaloreita lähdimme sulattamaan Kapteeninpuistoon, joka on siis leikkipuisto, jossa lapsena olen käynyt mukilassa (onko vielä mukiloita?). Mukava päivä oli. Mökillä saunan lempeissä löylyissä teimme vielä markkinointisuunnitelmaa näille Reposaaren (kotoisammin Räpsöön) nähtävyyksille. Jos reissun olisi tehnyt vielä pidemmän kaavan mukaan olisi mukaan voinut ottaa ruokailun Merimestassa tai Merry Monkissa. Suositten ehdottomasti, että jos reissunne suuntautuu näillä leveleille, niin käykää tsekkaamassa tämä kohde! Tyrniä ja Tyrskyjä tosin auki vain heinäkuussa. Taidan tehdä vielä toisen reissun tällä lomalla! 

Ruokaa ja muita hupeja rengasmatkan varrella

Ajeltiin tänään aamusta alkaen mökiltä Poriin (45 km). Vietiin äidille uusia perunoita suoraan maasta ja jätettiin kuopus (pahnanpohjimmainen) hoitoon isosiskolleen ja koira samaten. Koira oli jouduttu miltei samoin tein viemään seuraavaan hoitopaikkaan (seuraavalle sisarukselle), koska kissa oli aikonut näyttää vähän kaapin paikkaa sille.

Porista jatkettiin yhden pysähdyksen taktiikalla Espooseen (220 km). Lakisääteinen pissatauko pidettiin Karkkilassa, jossa juotiin sämpyläkahvit. Viimeviikkoisten sottapytty-huoltoasemien jäljiltä astelin sisään Karkkilan ABC:lle pelonsekaisin tuntein, mutta pelkoni osoittautui aiheettomaksi. Sämpylä ei ollut kivikova (kuten viimeviikkoinen munkki), kärpäsiä ei pörrännyt ympärillämme eikä ympäristö ollut muutenkaan sottainen.

Jotkut kukat olivat kestäneet kesän paremmin kuin toiset...

Espoosta jatkettiin Tuusulaan (35 km) viemään puhtaita mattoja kotiin ja hakemaan pyörää yhdelle lapselle (nuorelle aikuiselle). Milloin tuota jälkikasvua lakkaa sanomasta lapsiksi? Ainahan ne on lapsia. Olen ollut läsnä tilanteessa, jossa lähes 100-vuotias rouva sanoi n. 80-vuotiaalle pojalleen, että laita pipo päähän, kun tämä lähti ulos ovesta. Eli ihan lähivuosina lapset eivät tule pääsemään lapsen asemastaan :)

Tuusulassa katsoimme ansainneemme lounaan noutopöydästä ja niinpä kurvasimme Sulan alueen Siam Bangkok -thairavintolaan. Ehdimme juuri lounasaikaan paikalle. Alkukeitto ei ollut ihan mieleistäni. Sen liemessä maistui kala ja se oli kuitenkin kanakeittoa - pieni ristiriita makunystyröilleni. Se oli myös hieman liian maustettua makuuni - sai päänahan kihelmöimään (kumma ilmiö). Pääruoka oli hyvää kuten ennenkin siellä käydessämme.

Siitä oli mukava jatkaa matkaa kohti mökkiä - Porin kautta jälleen (240 + 45 km).

Forssan autokeitaalla ruoka oli mukavasti laskeutunut, joten siellä saattoi pysähtyä munkkikahville. Ruuallako ei saa leikkiä... vähän piti kuitenkin näköaloja tiirailla munkkirinkilän läpi.

Aamun hommat tehtiin siis päinvastaisessa järjestyksessä. Paitsi, että kuopus jätettiin yökylään esikoiselle ja pyörä jätettiin pois kyydistä Annankadulla. Kairilan kulmilla kierreltiin vielä pikkuteitä ja morjesteltiin naapureille. Niinhän täällä maalla on tapana.

Mökille päästyä matkaa oli kertynyt yhteensä 585 km + hupiajelut.  isäntä loihti vielä illalliseksi taivaallisen hyviä kermaperunoita ja sen kanssa possua, sieniä ja kasviksia grillissä. Sitten voikin mennä yöpuulle! Oli pitkä päivä ja sisälsi monenlaista pohdintaa, mutta pohdinnat jatkuvat huomenna. Nyt hyvää yötä kaikille!

Pizzaa ja Kebabia

Mökkihöperöitymisen ehkäisemiseksi suuntasimme tänään sivistyksen pariin ja ajattelimme mennä 'ulos' syömään. Samalla kävimme Puuilossa hakemassa remontointitarpeita mökille. Puuilo oli auki, mutta ravintoloiden ovet sitten olivatkin visusti kiinni. Kaupunkilaiset olivat joukkopaenneet maalle ja niinpä Porin torin ympäristö oli ihan kuollutta muutamaa kirppismyyjää lukuunottamatta. Nälkä oli jo niin kova, että alkoi kiukuttaa, joten oli sitten vaan suunnattava pikkiriikkiseen kebab/pizzapaikkaan 06 Tori Kebab Pizzeriaan (kumma nimi).

Kuuma oli, mut vielä nauratti ruokaa odotellessa :)

Elli valitsi perinteistä Margherita-pizzaa, joka hädintuskin mahtui lautaselle. Siitä jäikin yli puolet kotiin syötäväksi illalla.

Me aikuiset kokeiltiin Iskender-kebabia. Annos oli valtava, mutta todella hyvää. Kebab-liha oli leikattu ohuiksi viipaleiksi. Leipäpalojen, salaatin ja jugurtin kera maistui herkulliselta. Täydellä vatsalla oli mukava palata mökille.

Syntymäpäivän kunniaksi - sushia!

Tänään otettiin varaslähtö huomiseen syntymäpäivääni ja suunnattiin Järvenpään Kin Sushiin. Olin kuullut, että siellä on hyvää sushia, joten pitihän se kokeilla.

Ensimmäisen positiivisen yllätyksen toi Asahi olut-mainos. Se toi mieleen muistot Japanista, joten juomapuolta ei tarvinnut enempää miettiä. Yleensä en ole mikään oluen ystävä, mutta tämä on hyvää!

Kokin terveiset keittiöstä aluksi (kurkku-lohi -tartar?)

Ruokalistalla oli niin monenlaisia vaihtoehtoja, että päädyimme jakamaan annoksia.


Aloitimme katkarapusalaatilla ja kana-kookoskeitolla. Keiton liemi oli kermaisen pehmeää ja mausteista. Myös katkarapusalaatti oli todella hyvää. Puolivälissä lautasta annokset vaihtoivat paikkaa :)







Tästä jatkettiin sushilla (Kin sushi special). Lohi oli pehmeää ja wasabi antoi sopivasti potkua mauille!

Tästä riitti loistavasti kahdelle. Varsinkin, kun oli syöty jo se keitto ja salaatti puoliksi.

Jälkkäriä ei kuitenkaan voinut jättää väliin - friteerattuja banaaneja jälleen kerran jäätelön kera! Juuri sopivasti täysinäinen olo, kun lähdettiin. Tänne tullaan uudelleenkin tai haetaan take away -annokset kotiin!

ps. ois kiva, jos jättäisit kommentin käytyäsi lukemassa blogiani :)

Synttärisankari valitsi paikan - Merry Monk

Aika kuluu ja lapset kasvavat - itse ei onneksi vanhene ollenkaan :D Niinpä sitten käytiin eilen neljännesvuosisataa juhlistamassa Reposaaressa Merry Monk - gastropubissa.

 Jäällä oli pilkkijöitä, joiden kalaonnea oli mukava ruokailun lomassa seurata. Viikon kuluttua paikalla on pilkkikisat. Luulimmekin, että kyseessä oli nyt jo kisat, kun väkeä oli sen verran reilusti paikalla.

Kolmisenkymmentä pilkkijää jäällä (kaikki eivät kuvaan sopineet, kun olivat niin levittäytyneet)

 Merry Monk'in ruokalista ei ole pitkä, mutta vaihtoehdot herkullisia. Talon hampurilainen on lähiruokaa parhaimmillaan. Pihviliha on kotoisin Kuuminaisten tilalta. Fish and Chips -annos oli myös muhkea ja herkullinen. Edellisellä kerralla söin myös kalaa, joten varmaankin seuraavalla kerralla päädyn tuohon hampurilaiseen!

Mmmm...

Kala maistui herkulliselta mallasviinietikan kanssa

Vähän joutui synttärisankari miettimään, että mistä puolelta tätä aletaan syömään!

Räpsöön idylliä

Kyllä tänne kannattaa ajella kauempaakin! Aurinkoista ja mukavaa sunnuntaipäivää kaikille! Meillä taidetaan tänään leipoa pullaa!

Sakura Sushi & China Wok

Kuulimme jo aiemmin, että Porin IsoKarhun kauppakeskukseen on tulossa uusi sushi-ravintola lopettaneen tilalle. Talvilomalla saimme sitten tilaisuuden käydä testaamassa uuden ravintola ruuat. Ikävä kyllä, kuulimme ravintolasta aiemmin vähän negatiivista palautetta, joten lähtötilanne oli kehno. Positiivisen vaikutelman antaminen on huomattavasti työläämpää, kun viidakkorumpu on ennalta kumissut huonoja kaikuja.


Ravintola oli tyylikkäämmin sisustettu kuin siinä aiemmin ollut ravintola. Vastaanotto ei ollut erityisen lämmin eikä paikkaan toivotettu mitenkään tervetulleeksi. Lounas-buffetin hinta maksettiin kassalla ja that's it! Vesikannu pöytään ja siinäpä se.





Ruoka oli kyllä ihan hyvää. Alkukeittona oli misokeittoa, joka maistui ihan perinteiseltä. Sushia oli monennäköistä ja eri täytteillä. Wasabi antoi melkoista potkua suupaloille. Lämmin ruoka oli myös hyvää. riisin kaveriksi lämpimästä pöydästä löytyi kasviksia, härkää ja kanaa hapanimeläkastikkeessa.

Paikka oli melko täynnä ja muutamat ihmiset kävivät vain katsomassa uuden paikan ruokatarjonnan ja lähtivät pois. Ehkä heidät olisi saatu napattua asiakkaiksi lisäämällä vähän palveluhenkisyyttä. Henkilökuntaa kuitenkin oli paikalla useampia.

Koska pidän sushista, saatan eksyä paikkaan uudelleenkin!